Keskiviikkona olimme nyt sitten ensimmäistä kertaa Pikku Myyn kanssa agilityn alkeiskurssilla. Aloitimme treenit hyppyharjoituksilla ( matala hyppy ). Myy tajusi idean paremmin kuin hyvin ja hyppy onnistui loistavasti kummaltakin sivulta otettuna. Sitten siirryimme harjottelemaan putkea, joka vielä tässä vaiheessa oli ihan lyhyenä. Sekin meni ensimmäisen järkytyksen jälkeen hyvin. Harjoittelimme myös pöytää, joka sekin meni vallan hienosti.
Tässä vaiheessa kouluttajamme sanoivat meidän kurssilaisten olevan niin hyviä, että etenemme ihan huimaa vauhtia:) Emme halunneet ottaa ekalla kertaa liikaa, joten harjoittelimme esim. esteen takana istumista. Lopuksi otin vielä Myyllä muutaman metrin mittaisen pelkän alastulon puomilta, koska se arastelee puomia todella paljon viimekesäisen luiskahduksen takia:( Tällä kertaa meni melko hyvin...Tätä ja vain tätä harjoitusta teemme pitkän aikaa, että koira saisi luottamuksensa puomia kohtaan takaisin.
Jotenkin tuntui siltä, että tuo mamman mussukka oikeasti oli ylpeän näköinen joka kerta kun onnistui:) Katsotaan nyt miten tästä eteenpäin...
Torstaina oli sitten vuorossa Nemo. Aloitimme kepeillä. Kovasti yritin sanoa, että Nemo ei ymmärrä vinokepeistä mitään, mutta kouluttajan haluamana menimme testaamaan. Koira oli juurikin sen näköinen, kun enkkusprinkku voi tyhmimmillään olla;) Ei ymmärtänyt ei...Menimme normaaleille kepeille ja ne onnistuivatkin loistavasti! Toki joudun vielä kovasti näyttämään kädellä, mutta olemmehan vasta alkutaipaleella tässä hienossa harrastuksessa.
Seuraava harjoitus oli puomi ja siitä pöydälle. Tämä sujuu Nemolta todella hyvin ja sillä ei ole pienintäkään ongelmaa kontakteilla. Luulisin, että suuri kiitos siitä Saaralle joka on alkuopetuksen tehnyt:)
Sitten oli vuorossa A-este ja siitä hypylle. Kokeilimme kummaltakin puolelta ja hieman huonommin tuo meni koiran ollessa vasemmalla puolella...Outoa minusta...
Viimeisenä harjoituksena otimme putki-rengas-pussi yhdistelmän. Renkaalla tuli ongelmia, kun tämä tollo ohjaaja ei osaa pitää kättään oikealla paikalla. Lopulta onnistuimme itseasiassa todella loistavasti.
Kouluttaja kehui tätä tolloa ohjaajaa siitä, että tällä kertaa se älytön käsillä huitominen oli huomattavasti vähempää. Välillä tuli jopa "mm-käsi" esille...Myöskin osasin tällä kertaa olla hieman vähemmän höpöttämässä koiralle, että se sai ns. rauhassa työskennellä:)
- Susanna -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti